ONNEA !!!!!!!
Perheesi on juuri saanut uuden jäsenen, koiranpennun. Se tuo mukanaan paljon iloa ja riemua mutta toisinaan myös huolta ja murhetta. Jäljessä joitain käytännön vinkkejä uuden pennun omistajalle.

1 KOTIKASVATUS

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa, poissa emon ja kasvattajan luota on pennulle jännittävää ja ehkä vähän stressaavakin kokemus. Erossa sisaruksista, aivan ”yksin”. Siitä huolimatta kaikki asiat, jotka ovat pennulta kiellettyjä tulevaisuudessa, ovat kiellettyjä jo nyt, esim. sänkyyn tulo tai sohvalle meno?? Pennun kanssa seurustellaan, leikitään, jutellaan ja pidetään sitä hyvänä sen ollessa hereillä. Pennun nukkuessa sen annetaan olla ehdottomasti rauhassa.

Bullmastiffin/Rottweilerin kokoinen koira tarvitsee kunnollisen kotikasvatuksen ja tapakoulutuksen, jotta se olisi hallittavissa sanallisesti, ei voimalla. Koulutuksessa KIITOS ja erilaiset motivointikeinot ovat ehdottomasti parhaat mutta lievää pakottamistakin on joskus käytettävä.
Painottaisin myös sitä, että koiria, ei siis minkään rotuisia, kokoisia eikä ikäisiä, jätetä lasten (siis taas ! Ei minkään kokoisien eikä ikäisien lasten) kanssa keskenään ilman aikuisen valvontaa, ei sisään eikä ulos. Riehakkaan n. vuoden ikäisen pennun kanssa aikuisetkin voivat olla helisemässä ja vahinko saattaa sattua joko tahattomasti tai tahallisesti.  Lapsille samoin kun koirille pyritään opettamaan molemminpuolinen kunnioitus. Koirasta puhuttaessa on aina muistettava, että kyseessä on kuitenkin ELÄIN, joka elää vaistojensa varassa. Koiralla on hyvä olla "oma paikka" josta jäljempänä lisää.

   I  Sisäsiisteys
 
Pentua totutetaan pissimään ja kakkimaan sanomalehdelle siihen paikkaan mikä perheestä tuntuu sopivalta. Kuitenkin usein pentu valitsee itse paikan, johon haluaa asiansa tehdä ja siihen on tyytyminen. Sisäsiistiksi opettaminen aloitetaan heti ensimmäisenä päivänä eli pentu viedään ulos heti sen herättyä, syötyä, leikittyä. Mitä enemmän aikaa uhraa opettamiselle sitä nopeammin teillä on sisäsiisti pentu. Mutta muista, että pentu ei pysty pidättelemään ellei se ole siihen vielä fyysisesti valmis.

   - Kiitä pentua tai anna sille makupala heti kun se tekee tarpeensa haluamaasi paikkaan.
   - Puhdista likaantuneet matot aina perusteellisesti poistaaksesi hajun joka houkuttelee pennun
     samaan paikkaan tarpeilleen
   - Pentu tekee tarpeensa sisälle, koska sillä ei ole mahdollisuutta hoitaa asiaansa paremmassa
     paikassa, kuten ulkona ruohikossa tms.

 Pennun naamaa  EI saa KOSKAAN painaa ja hieroa jätöksiin sillä se on epäkypsää omistajalta 
ja väärin pentua kohtaan.

  II Sosiaalistaminen

Pennun täytyy oppia tulemaan muiden koirien ja ihmisten kanssa jo aivan pienestä pitäen. Koirakerhot ja yhdistykset järjestävät paljon erilaisia koulutuskursseja, myös pennuille. On tärkeää, että vieraat ihmiset voivat koskea koiraasi, katsoa sen hampaat ja tarkastaa mm. uroskoiran kivekset. Näin voi välttyä ikäviltä ”pelokkuus” kohtauksilta mm. näyttelyissä ja eläinlääkärillä.
 

  III Tapakasvatus (hyppiminen, varastelu, jahtaaminen, luoksetulo, haukkuminen)

-    Pentu toimii vaistonvaraisesti sille luontaisesti, ellei sitä toisin ohjata. Koirat tervehtivät nuolemalla ja nuuskimalla toistensa kuonoja. Pennut hyppivät meitä ihmisiä vasten yrittäen tavoitella suutamme. Kun tervehdit pentuasi laskeudu polvillesi niin, että se tavoittaa kätesi ja kasvosi. Opeta pennullesi, että olisi suotavaa pitää kaikki neljä jalkaa maassa. Jos koira jatkaa kaikesta huolimatta hyppelyä, voidaan turvautua oikein ajoitettuun rangaistukseen.

-      Pennun tulee oppia, että sille on omat ja ihmiselle omat ruuat. Älä siis koskaan syötä pentua pöydästä. Älä koskaan jätä ruokia paikkaan mistä pentu ne helposti ja vaivattomasti saa. Yllättäessäsi pennun varastamasta, toruminen on paikallaan.

-      Kaikki koirat kommunikoivat äänillä. Haukkuminen ilmaisee useita eri asioita, kuten leikkiin kutsu, pelko, uteliaisuus, varoitus yms. Mikäli haukkuminen on teidän olosuhteet huomioonottaen epätoivottavaa (esim. kerros/rivitalo asuminen => naapurisopu), kannattaa siihen puuttua jo pentuna. Pentu kannattaa opettaa haukkumaan ja vaikenemaan käskystä. Opeta ja totuta pentusi jäämään kotiin jo aivan pienestä pitäen turvalliseen paikkaan (josta enemmän myöhemmin).

-     Jahtaamiseen eli saalistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jo heti pentuna. Jos tavan saa kitkettyä heti pois se voi pelastaa pennun hengen. Koira voi ”saalistaa” polkupyöriä, mopoja, rekkoja tai vaikka naapurin kissaa (!!!). Siis kaikkea nopeasti liikkuvaa. Ohjaa pennun metsästysvaisto kohdistumaan lähinnä esineisiin, kuten palloon, keppiin tms. Ja harjoittele luoksetulo-käsky. Kannattaa varata pennun kanssa taskuun aina namia tai muu "palkka" jotta voit palkita pennun luoksetulosta.

  IV Pureminen ja pureskelu

Pentujen ja isojenkin koirien kuuluu käyttää hampaitaan. Hampaat ovat koirien ”kädet”. Meidän ihmisten tehtävänä on opettaa pentuja käyttämään niitä oikein.

Pennun ensimmäiset hampaat (28kpl) ovat väliaikaiset maitohampaat ja niiden irrotessa (n. 3-7kk) ja pysyvien hampaiden (42kpl) kasvaessa, ikenet kipeytyvät ja kutiavat. Pureskelu helpottaa…

-          Tarjoa pennulle lelua johon voi upottaa hampaansa ja samalla hieroa arkoja ikeneitä.

-          Naudan potkaluut ovat hyviä hampaita vaihtavalle pennulle.

-          ”Rätti-” ym. vetoleikit mutta muista leikkiä pennun ehdoilla.

On myös syytä tarkkailla maitohampaiden irtoamista. Jos hammas on kovastikin kiinni (yl. kulmahammas) eikä irtoa pysyvän hampaan kasvaessa, pitää ottaa yhteyttä el.lääkäriin. Hän poistaa maitohampaan jotta pysyvä hammas pääsisi kasvamaan suoraan.

Jos taas pentu toistuvasti puree sinua naskalihampaillaan, voit kokeilla seuraavaa:
-Kiljaise kun pentu puraisee => pentu säikähtää ja irrottaa. Tarjoa tilalle mielenkiintoisempaa puremista esim. lelu. (Muista katsoa,     että se on turvallinen ja ehjä.)

Pentua pitää myös tiukasti kieltää pureksimasta mitään, mistä sille voisi olle vaaraa, kuten sähköjohdot, kodin kukat ym. Usein riittää oikealla hetkellä annettu tiukka komento EI ja toiminnan ohjaaminen turvallisempiin asioihin.

MUISTA !!! Koirille vaarallisia ovat myös pesuaineet, auton jäähdytysnesteet, ihmisten suklaa, xylitoli, lääkkeet, tupakantumpit ym. Jos pentusi saa suuhunsa jotain edellä mainittuja, ota yhteyttä kasvattajaan, myrkytyskeskukseen (P.(09)471 977, varano.(09)4711 tai eläinten myrkyistä tietävään numeroon (09) 191 57 202. ) tai lääkäriin.

2 HOITO

  I Rokotukset/madotukset/loiset

Pentu on teille tullessa madotettu  ___ kertaa ____________:lla. Seuraavaksi madottakaa pentunne noin viikko ennen rokotuksia _______________:lla. Pentu rokotetaan n. 12 viikkosena ns. neloisrokotteella (parvo+penikkatauti+tarttuvamaksatulehdus+kennelyskä). Tehoste annetaan n. 16 viikkoisena ja rabies n . 20 viikkoisena.  Pennun on oltava rokottaessa terve. Sen jälkeen rokotukset uusitaan noin vuoden vanhana ja tehosteet joka vuosi koitan elämän loppuun asti (rabies joka toinen vuosi). Rokotuksista ja madotuksista huolehtiminen on yksi osa tarpeellisista ”henkivakuutuksista” koiralle. Jos et halua syystä tai toisesta madottaa uutta perheenjäsentäsi, voit tutkituttaa koirasi ulosteen eläinlääkärissä tai paikkakuntasi ympäristökeskuksessa. Säännöllinen murskatun valkosipulin anto päivässä on myös tehokas matolääke. Valkosipulin syönnin pitää kuitenkin olla säännöllistä.

Hieman vielä muista koirille nykyään yleisistä, inhottavista pikku ötököistä. Ulkoloiset ovat lisääntyneet koiramäärän kasvaessa. EI OLE HÄPEÄ jos koirasi saa ulkoloisia. Asianmukaisella hoidolla niistä pääsee eroon. Jos olet kuitenkin epävarma, ota yhteyttä ell. tai kasvattajaan.

 II Turkki/kynnet/korvat/silmät

Bullmastiffin/Rottweilerin turkki on helppohoitoinen eikä tarvitse ihmeempiä välineitä. Kumisuka on turkin vaihdon aikana tehokkain. Näyttelyihin voi varata mukaan säämiskän, vettä ja öljyä (esim. minkki). Koiraa ei tarvitse pestä usein, ainoastaan kun se on hyvin likainen.

Kynsien leikkaamista on syytä harjoitella heti alkuunsa vaikka varsinaista leikkaamista ei olisikaan. naputellaan kynsisaksilla koiran kynsiä sen ollessa rauhallisesti halutussa asennossa. Koira, joka ei ole tottunut tällaiseen käsittelyyn saattaa olla hyvin yhteistyöhaluton siihen vanhempana.

Sama mikä koskee kynsienleikkuuta koskee myös korvia. Korvat tulee tarkistaa säännöllisesti ja puhdistaa pois mahdollinen vaikku korvatulehdusriskin takia. Mielestäni putsaamiseen parasta on pelkkä veteen kasteltu pumpulipallo tai  Epi-Otic niminen korvanpuhdistus aine, joka tappaa myös bakteereja ja kuivattaa, jos korviin on mennyt vettä esim. uidessa. Ainetta myyvät apteekit ja eläinlääkärit. Jos korvat punoittaa, ovat kuumat ja korvanlehdet paksuuntuneet ja koira ravistelee päätään tai/ja kulkee pää kallellaan, on eläinlääkärin syytä katsoa korvat. Huom. Älä puhdista korvia tarpeettomasti. Vain jos ovat oikeasti likaiset. Terveellä normaalilla koiralla korvien puhdistaminen on lähes tarpeetonta.

Silmät tarkastetaan päivittäin. Tarvittaessa lämpimällä vedellä kostutetulla pumpulitukolla putsataan rähmät pois. Jos silmät vuotavat vihertävää eritettä ja punoittavat, yhteys lääkäriin. Kuitenkin on muistettava, että pennun silmät voivat vuotaa kesällä etenkin jos ulkoilee pölyävällä hiekalla tai kaivelee esim. kukkapenkkejä.

3. LIIKUNTA

 Liikunta on oleellinen osa täysikasvuisen koiran elämää. Pennun kanssa on huomioitava, että liikuntaa on annettava vain sen minkä se väsymättä jaksaa. Pennun luusto ja nivelet ovat vielä kehittymättömät ja niiden liiallinen rasittaminen voi aiheuttaa elinikäisiä vaurioita, ontumisia ja vammautumista. Kuitenkin pentu kuten sen luusto ja nivelet tarvitsevat liikuntaa yhdistettynä oikeaan ja tasapainoiseen ravintoon ja stressittömään ympäristöön kehittyäkseen terveeksi  ja  tasapainoiseksi yksilöksi. Toisten pentujen kanssa leikkiminen on hyvää harjoitusta mutta on muistettava, että pentu ei yleensä alistu väsymykselle vaan ottaa itsestään irti kaiken.

Pentu saa riehua pihalla ja metsässä vapaana sen minkä kintuistaan kerkeää mutta hihnalenkkien (ns. pakkoliikunnan) kanssa on syytä olla varovainen. Kun pentu on täyttänyt 6-7kk voidaan sen kanssa varovaisesti aloittaa lenkkeily vähitellen matkaa lisäten. Huom. Talvella paksu lumihanki on erittäin kova rasitus kehitysvaiheessa olevalle luustolle. Kesällä taas uiminen on erittäin hyvää liikuntaa. (Varo sinilevää.) Ja muista varmistaa, että koira osaa uida. Joskus koiran uidessa viileässä vedessä tai uidessa paljon koiralle voi kehittyä nk. vesihäntä. Koiran häntä roikkuu hervottomana kuin halvaantuneena. Hommasta selvitään usein vain antamalla koiralle muutamana päivänä koirille tarkoitettua särkylääkettä, esim. Rimadyliä tai  Metacamia. MUISTA, että ihmisille tarkoitettuja särkylääkkeitä saa antaa vain lääkärin määräyksestä (esim. Burana täysin kiellettyä ! ).

Alle vuoden vanhaa koiraa EI SAA juoksuttaa pyörällä. Muista myös seurata pennun raajojen oikeaa asentoa. Kts. mukana seuraavaa rotumääritelmää.

Lattia jolla pentu liikkuu ei saa olla liukas. Myös jäätä on vältettävä talvella ulkona liikuttaessa. Rappujen kanssa on oltava varovainen, etenkin alaspäin mentäessä. Pentua voi kantaa niin kauan kun jaksaa. Pennun ja nuoren koiran ei pitäisi seisoa takajaloillaan esim. aitaa vasten => pihtikintut. Myös kahden reilusti erikokoisen koiran riehumisleikit, pennun ollessa vielä pieni, eivät ole kovinkaan suotavia.

4 ”OMA PAIKKA”

Myös jos perheessä on ennestään koiria, muita kotieläimiä  ja/tai lapsia on pieni pentu (kuten myös aikuinen) varmasti turvassa suljetussa tilassa kun aikuisia ei ole valvomassa. Tila ei välttämättä ole häkki vaan myös huone joka on tehty turvalliseksi pennun oleskella. Kriittisin vaihe on luovutuksesta noin 8 kuukauteen. Pentua EI saa HÄIRITÄ sen nukkuessa nukkuipa se missä tahansa. Niin tärkeää vierasta ei olekaan, että pentu pitäisi herättää. On muistettava, että häkki tai pentuaitaus on pennulle tilapäinen paikka silloin kun sen oma  turvallisuus sitä vaatii. (Eläinsuojelulaki) Oma paikka ei suinkaan tarkoita, että 40 kg painava koira suljetaan 8:ksi tunniksi pieneen näyttelyhäkkiin. Kun totutat pentua omaan paikkaan niin tee siitä mahdollisimman mukava. Tänä päivänä on saatavilla paljon erilaisia aktivointileluja joiden seurassa pentu viettää mukavia aikoja omassa pesässä puuhaillessa. Jos pennulle ei kuitenkaan löydy sitä omaa huonetta tms. ja tulette kotiin jossa koko asunto on käytännöllisesti katsoen tuhottu, kakaran nukkuessa tyytyväisenä tuhisten, MUISTAKAA olla rankaisematta pentua sillä se EI voi muistaa mitä se teki tunti sitten. Menetätte vaan oman ”jumalallisen” asemanne.

Pentu on myös totutettava kaulapantaan. Totutus on hyvä aloittaa heti pennun saavuttua kotiin MUTTA muistakaa ottaa panta pois kun jätätte pennun ilman valvontaa.

5. RUOKINTA

Pentu voi muutamana ensimmäisenä päivänä syödä huonosti kun olette saaneet sen kotiin. Se on täysin luonnollista.  Pentu on tottunut syömään laumassa sisarustensa kanssa. Sitä voi niinä päivinä  houkutella pikkuisen mutta ei kannata ruveta antamaan oman ruuan sijasta herkkuja sillä kakara oppii hyvin helposti temppuilemaan ruuan kanssa. Oma ruoka maistaa kyllä hyvinkin pian kun nälkä on tarpeeksi suuri.

Ruoka-ajat olisi pienellä pennulla (kuten myös aikuisella) hyvä olla kutakuinkin säännölliset. Pennulle tarjotaan TURVOTETTUA kuivamuonaa aluksi 4-5 kertaa päivässä (esim. klo7,11,15,19,23). Ruokintakertoja vähennetään vähitellen pennun kasvaessa. Puolen vuoden iässä riittää kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Pennun annetaan rauhassa syödä n. 10-15 min kerralla. Ellei ruoka kelpaa, se korjataan pois ja tarjoillaan seuraavalla aterialla. jolloin se luultavasti menee jo hyvällä ruokahalulla. Huom. tarkista ettei turvotettu ruoka ole päässyt pilaantumaan lämpöisessä. Sääntönä on pidettävä jos pentu lihoo ja/tai jalat kääntyvät ulospäin, ruoka-annosta on hieman vähennettävä ja jos taas laihtuu ja/tai jalat kääntyvät sisäänpäin on vastaavasti lisättävä. Pentu EI saa missään vaiheessa olla LAIHA (siis niin, että kylkiluut näkyvät) sillä silloin pennulla ei ole tarpeeksi ”rakennusaineita” luustolle, nivelille, elimille, lihaksille ym. Pentu EI myöskään saa olla LIHAVA sillä silloin paino taaskin vahingoittaa em. asioita. Jos olet epävarma edellä mainituista asioista, ota yhteys kasvattajaan tai lääkäriin.

Myös pennun stressitön elinympäristö on erittäin tärkeä yksityiskohta pennun kehitykselle ja kasvulle. Jos pentu käy koko ajan ”ylikierroksilla” menee suurin osa ruuan ravintoaineista stressin torjuntaan joten rakennusainetta ei taaskaan riitä normaaliin kasvuun. Siksi on tärkeää, että pentu saa levätä häiriintymättä, syödä rauhassa, leikkiä sille sopivia leikkejä ym. Ennen kaikkea pennun pitää saada olla pentu.

Eri ikäisillä ja eri rotuisilla koirilla on eri tarpeet ruuan suhteen. Pentunne kuten myös sen emä on kasvanut Amerikkalaisella koirankuivamuonalla nimeltään EAGLE. Toivon teidän jatkavan mahdollisuuksien mukaan sen syöttämistä n. 1-1½ vuoden ikään asti.

       n. 7vk- 3kk           Eagle  Growth 32/21 (keltainen pussi, 7,5kg)

       n. 3kk-12-18kk     Eagle Large & Giant Breed Puppy Formula 23/12 (lila&vaal.lila)
                                  Eagle Adult 25/15 (sininen)

Kuivamuona tarjotaan turvotettuna , n. kädenlämpöisenä. Ruokaan sekoitetaan loraus ruokaöljyä, murskattua valkosipulia ja c-vitamiinia. Alle vuoden vanhan pennun ruokinta tähtää terveeseen kasvuun, ei lihasten hankintaan.

Vielä asia mihin tulette varmuudella törmäämään.  Tulette saamaan mitä moninaisempia ohjeita koiranne ruokinnasta, hoidosta, koulutuksesta ym. Niitä jakavat auliisti eläinkauppiaat, toiset koiran omistajat, muut kasvattajat, koirattomat…   Älkää ihmeessä uskoko kaikkea mitä teille uskotellaan. Käyttäkää omaa järkeä, seisokaa omien ajatusten takana ja jos olette epävarma, OTTAKAA YHTEYS KOIRANNE KASVATTAJAAN,  sijoituskoiran ollessa kyseessä OMISTAJAAN. Mikään ei ole pennulle haitallisempaa kun omistaja joka tuuliviirin lailla vaihtaa ruokintaa, mielipiteitä, koulutusmetodeja… Ilman johdonmukaisuutta.  Viime aikoina jopa  muoti-ilmiöksi asti noussut BARF-ruokinta (Bone and raw food) on erityisen haitallinen pennuille ellei todellakin tiedä mitä tekee (esim. kalkki/fosfori suhde). Väittäisin, että oikeaan Barffaukseen pennun ollessa kyseessä  pystyy Suomessa vain alle ”kourallinen” ihmisistä.

Niin pientä miellyttävää tapahtumaa tai epäselvää asiaa ei ole olemassakaan ettei kasvattaja jaksaisi  selvittää niitä kanssanne.
Oli sitten kyseessä ruokinta, kasvu tai vaikkapa uuden tempun oppiminen. Epäselvissä asioissa on parempi soittaa liian aikaisin kun myöhään… vaikka yöllä…

T. Taata